Sammon historiikki

Poimintoja voimistelu- ja urheiluseura Sammatin Sammon 80-vuotiselta taipaleella

Tauno Tukkinen 9.10.1993

Esitetty Sammatin Sammon 80-vuotisjuhlassa 9.10.1993

1900- luvun alku

Sammatin Nuorisoseura perustettiin tammikuussa 1899. Tämä oli kimmokkeena myös urheilutoiminnan alkamiseen pitäjässä. Jo heti seuraavana vuonna Uusi-Suometar tiesikin (11.4.1900) kertoa, että Sammatissa pidettiin 1.4.1900 mäenlasku- ja pikahiihtokilpailut. Mäenlaskussa meni voitto Lohjalle, mutta kaksi seuraavaa sijaa tulivat Sammattiin J. Enqvistin ja J. Malmgrenin toimesta. Pituushiihto suoritettiin pitkin Kirmusjärveä. Jäällä hiihto oli tuona aikana yleistä. Naiset lykkivät 5 km ja miehet 10 km. Naisten hiihdon voitti sammattilainen Sanni Wiima ja miesten Lohilammen työnjohtaja Johan Sillman.

Alkuaikoina pidettiin huoli siitä, etteivät samat urheilijat saaneet jatkuvasti palkintoja. Niinpä vuoden 1902 hiihtokilpailussa oli kaksi sarjaa: aiemmin palkintoja saaneille ja ilman palkintoja jääneille (Uusimaa 10.3.1902).

Kesäkuussa 1903 Sammattiin perustettiin ensimmäinen voimistelu- ja urheiluseura miehille ja naisille. Seura toimi nuorisoseuran alaisuudessa. Miesten voimistelua johti Kaarlo Sylvander ja naisten Lyyli Bergman, Sammatin Elias Lönnrotin Emännyyskoulun johtaja (Sammatin Nuorisoseura 1898-1923. Hanko 1924.)

Kesällä 1905 Sammatin voimistelu- ja urheiluseura järjesti ehkä ensimmäisenä järjestönä maassamme kylienväliset urheilukilpailut. Lajeina olivat 100 m, englanninpeninkulma, kuulantyöntö, pituushyppy, korkeushyppy, seiväshyppy, "diskon heitto" ja wisapallon heitto.

Seuraavana vuonna otettiin mukaan myös uinti, jota varten Kirmusjärven rantaan raivattiin 50 m rata, joka oli myös uitava matka. Kilpailuissa jokaisen kylän viiden parhaan miehen tulos huomioitiin. Uinnin voitti 18-vuotias kesävieras Lauri Malmberg (sittemmin suojeluskunnan ylipäällikkö).

Tämän ajan paras sammattilainen urheilija oli J.A. Rannikko (ent. Enqvist), joka jo 1903 oli saanut palkinnokseen urheilulehden vuosikerran. Vuonna 1906 Rannikko voitti Sammatissa seiväshypyn tuloksella 235 cm. Vaikka nykyisin hypätään jopa hieman korkeammalle ilman seivästä, niin tuona aikana Suomen ennätys seiväshypyssä oli hieman alle kolme metriä. Erityisen runsaasti Rannikko voitti palkintoja Sammatin Työväenyhdistyksen (perustettu 1906) kilpailuissa, joista ensimmäiset pidettiin 1907. Sammatin Nuorisoseuran hiihtokilpailuihin lahjoittamaan kiertopalkintoon Rannikko sai kaksi ensimmäistä kiinnitystä 1905-06, mutta 1907-09 postinhoitaja Hannes Virtanen voitti kolme kertaa peräkkäin saaden kiertopalkinnon omakseen (Uusimaa 7.7.1909). Voittajana maaliin saapunut Virtanen huudahti Väinö Piekan mukaan itsevarmana: "Hiihtäjiä saa tulla vaikka Kivennavalta, silti voitan!". Sammatin ensimmäinen kiertopalkinto on tällä hetkellä Hannes Virtasen pojan hallussa Lieksassa.

Hiihdossa jaettiin Sammatissa alkuaikoina palkintoina rahaa, mutta myös kilpailut olivat maksullista aivan nykyajan mukaisesti. Sisäänkirjoitusmaksu 1 0 km hiihdossa oli yksi markka ja 5 km hiihdossa 50 p. Järjestäjät saivat valita kaksi palkintotuomaria, hiihtäjät kolmannen (Uusimaa 1.4.1908). Sammatin urheilijat menestyivät lähipitäjien kilpailuissa niin hyvin, että Uusimaa-lehdessä karjalohjalaiset valittelivat 1.7.1906 sitä, että kaikki palkinnot tahtoivat mennä Karjalohjallakin sammattilaisille.


1910-luku - Sammatin Sammon perustaminen 15.6.1913

Alkuinnostuksen jälkeen urheilutoiminta Sammatissa väheni. Kylienvälisiin kilpailuihinkin oli vaikea saada osanottajia. Niinpä Sammatin Nuorisoseura päätti kokouksessaan 15.6.1913 perustaa urheilu- ja voimisteluseuran, jonka johtajaksi tuli Arvo Grönlund (sittemmin Vihermaa). Siihen liittyi heti 30 naista ja miestä (Uusimaa 25.6. ja 6.8.1913 ja 9.1.1914). Perustamispöytäkirjoja ei ole säilynyt. Mainitun urheiluseuran nimenä oli Sammatin Sampo, sillä vuodelta 1914 on säilynyt jälkipolville palkintoja, joihin on kaiverrettu sanat "Sammatin Nuoriseuran voimistelu- ja urheiluosasto Sampo".

Kesällä 1915 Sampo toimi hyvin aktiivisesti. Esimerkiksi 1.8.1915 järjestettiin viisiottelu pojille lajeina 100 m, pituus, kuula, korkeus ja 50 m säkkijuoksu (Uusi-Aura 5.8.1915). Miehille oli 100 m, 5000 m, hyppysarja, heittosarja ja 10 km pyöräily. Parhaasta tuloksesta vastasi Löfkullan talon Väinö Linden (sittemmin Lakkasuo) hyppäämällä pituutta 565 cm. Juho Koskinen voitti 5000 m ajalla 17 min 8.5 s. Juoksu suoritettiin nuoriso-seuratalon lähellä kiertämällä 500 metrin lenkki pitkin maantietä 10 kertaa.

Syyskuussa 1915 Sammatin Työväenyhdistyksen ja Sammatin Nuoriso-seuran urheiluseurat päättivät yhdistyä, sillä urheilijoita ei riittänyt molempien seurojen kilpailuihin. Ensimmäinen yhteinen kokous pidettiin Sammatin työväentalolla 12.9.1915. Kokouksessa valittiin komitea viemään asiaa eteenpäin. Tammikuun 2. päivänä 1916 perustettiin työväenyhdistyksen ja nuorisoseuran toimesta voimistelu- ja urheiluseura Visa, johon liittyi 70 miestä ja naista. Puheenjohtajaksi tuli Rafael Ruokonen. Seuran kokoukset pidettiin työväentalolla, koska sen vuokra oli halvempi kuin nuorisoseuratalon vuokra. Helmikuussa 1916 Visa järjesti hiihtokilpailut kelkkakilpailut sekä Sammatin ensimmäiset paini-kilpailut (Länsi-Uusimaa 12.2. ja 4.3.1916). Rafael Ruokosen veli Atte Ruokonen valmensi Visan naisten ja miesten voimistelujoukkueita.

Vuonna 1917 Visan puheenjohtajana toimi Kaarlo Sandström. Voimisteluharjoituksia yhdistys piti kaksi kertaa viikossa. Vuonna 1917 järjestettiin ensi kerran Nummen, Pusulan ja Sammatin pitäjien väliset hiihtokilpailut. Kiertopalkinnoksi saatiin Karjalohjan kirkonkylän opettajan Juhani Peteliuksen (sittemmin Petäjä) tekemä jäljennös J. Kyyhkysen maisemamaalauksesta. Jokainen joukkue käsitti kolme naista ja viisi miestä. Ensimmäisen kilpailun voitti Nummi. Pusula ei osallistunut.

Visan viimeinen kokous 1917 pidettiin huhtikuussa. Urheilutoiminnan pysähtyminen johtui siitä, että kesällä 1917 poliittinen tilanne kiristyi myös Sammatissa maatalouslakkojen takia. Kaiken lisäksi tammikuussa 1918 alkoi kansalaissota, jossa mm.osa Visan johtokunnan jäsenistä sai surmansa. Urheilutoiminta lamaantui täysin ja Visan ensimmäinen kokous pidettiin vasta kesäkuussa 1920, jolloin seuralle valittiin uusi johtokunta. Puheenjohtajaksi tuli Rafael Ruokonen. Tasa-arvo toteutui hyvin, sillä johtokunnan seitsemästä jäsenestä peräti kolme oli naisia.

Vuonna 1920 jatkettiin Nummen, Pusulan ja Sammatin välisiä hiihto-kilpailuja. Nytkin Nummi voitti, mutta 1921-23 Sammatti voitti kolme kertaa peräkkäin saaden Petäjän lahjoittaman maalauksen omakseen. Maalausta säilytetään nykyisin Sammatin kunnantalon seinällä. Siihen kiinnitetyssä hopealevyssä mainitaan niiden hiihtäjien nimet, jotka kunakin vuonna ovat hiihtäneet voittajajoukkueessa.

Työväenyhdistyksen ja nuorisoseuran välit luonnollisesti viilenivät kansa-laissodan myötä. Työväenyhdistys perustikin oman seuran nimeltä Yritys. Työväenyhdistyksen aiemman urheiluseuran nimenä lienee ollut Voima, sillä tiedossa on muuan palkinto vuodelta 1917 (12.8.1917), jossa ovat sanat "Sammatin Työväenyhdistyksen voimistelu- ja urheiluseura Voima".


1920-luku

Visa oli alunperin perustettu sekä työväenyhdistyksen ja nuorisoseuran urheilijoille. Koska työväenyhdistys oli perustanut oman urheiluseuran, Visa ei enää täyttänyt alkuperäistä tehtäväänsä. Niinpä huhtikuun 30. päivänä 1922 pidetyssä Visan kokouksessa tehtiin päätös luopua Visa-nimestä ja ottaa käyttöön urheiluseuran entinen nimi Sampo. Myös päätettiin ottaa rintamerkiksi entinen "Sampo merkki".

Urheilukenttää oli suunniteltu jo Visan kokouksessa 10.4.1921. Varsi-naiset raivaustyöt aloitettiin kesällä 1922. Länsi-Uusimaa tiesi 7.6.1922 kertoa, että Sammatin urheilukentän raivaustyöt edistyvät hitaasti, mutta varmasti ja että 400 metrin juoksuratakin oli muka saatu kuntoon. Heinäkuussa 1922 Sampo järjesti ensimmäiset urheilumerkkikokeet, joissa voitiin suorittaa kolmannen luokan merkki. Länsi-Uusimaassa 4.7.1922 julkaistun Rafael Ruokosen kirjoituksen mukaan 'sellaisen merkin voi jokainen terve mies suorittaa".

Sammatin Sammon tunnetuin urheilija 1920-luvulla oli 190 cm pitkä Artturi Mattila (1903-1967). Heinäkuussa 1925 22-vuotias Mattila herätti melkoista huomiota työntämällä Vihdissä kuulaa 14.47. Tulos uupui vain muutaman sentin Suomen ennätyksestä. Tarkistusmittauksessa kuula tosin todettiin 100 grammaa alipainoiseksi. Normaalipainoista kuulaa Mattila pukkasi 14.02,5 m. Mittaus siis suoritettiin puolen sentin tarkkuudella. Mattilan kuulatulos oli 1925 viidenneksi paras tulos Suomessa. Kiekkoa hän heitti samana vuonna 40.54. Tulos jäi vain muutaman metrin Suomen ennätyksestä. 100 metriä Mattila pinkoi ajassa 12. 1. Korkeutta hän hyppäsi 170 cm ja 1500 metrilläkin hän pystyi 5-ottelussa juoksemaan 4.50 vauhtia. Vuonna 1925 Mattila saavutti toisen sijan Iivari Yrjölän jälkeen Kokemäellä pidetyissä suojeluskuntien vapaaurhei-lumestaruuskilpailujen viisiottelussa, joka käsitti 100 metrin juoksun, korkeushypyn, kuulantyönnön, keihäänheiton ja 1500 metrin juoksun. Lehtien mukaan Mattilan toinen sija oli melkoinen yllätys. Sammattilaisista Paavo Alen oli 14. ja Väinö Alho 64.

Seuraavana vuonna suojeluskuntien mestaruuskilpailut pidettiin Oulussa. Sammattilaiset Artturi ja Arvo Mattila sekä Paavo Alen osallistuivat Pohjois-Uudenmaan suojelus-kuntapiirin viisiottelujoukkueeseen, joka käsitti viisi miestä. Viisiottelun voitti sittemmin olympiakultaa 10-ottelussa saanut Paavo Yrjölä. Artturi Mattila sijoittui neljänneksi häviten vain niukasti kuululle Aki Järviselle. Kilpailuun ottivat osaa kaikki maamme parhaat moniottelijat. Paavo Alen oli 26. ja Arvo Mattila 76. Vuonna 1927 Artturi Mattila voitti viisiottelun suojeluskuntamestaruuden Jyväskylässä pidetyissä kilpailluissa. Tämä voitto oli Mattilan uran kohokohta ja samalla Sammatin Sammon yksittäisen urheilijan ylivoimaisesti paras saavutus kautta aikojen (ks. Tauno Tukkinen: Kuulantyöntäjä ja viisiottelija Artturi Mattila. Ykkös-Sanomat 1.8.1990).

Sammatin Sammon rekisteröinnistä keskusteltiin useasti yhdistyksen kokouksissa 1920-luvulla. Loppujen lopuksi tehtiin 11.1.1925 päätös, ettei seuraa rekisteröidä, vaan että se toimii nuorisoseuran voimistelu- ja urheiluseurana. 1920-luvulla Sampo ryhtyi järjestämään vuosittain hiihtokilpailuja myös kansakoululaisille. Miesten voimistelun ohjaajina toimivat Arvo ja Artturi Mattila. Seuran puheenjohtajana toimi 1922-23 Rafael Ruokonen, 1924-27 Paavo Miettinen, 1929 Artturi Mattila, 1928 ja 1930-31 Kaarlo Mattila, 1934 Erkki Alho, 1932-33 ja 1935 Viljo Mäkikoski, 1936 Martti Haatio ja Rafael Ruokonen sekä 1937-39 Rafael Ruokonen.


1930-luku

Väinö Piekka hoiti Sammon raha-asioita ensi kerran jo 1930. Vuonna 1932 Sammon sihteeriksi ja voimistelun ohjaajaksi tuli Rainer Sarakivi. Samalla seuran toimintaan tuli uutta eloa. Vuonna 1933 ryhdyttiin jälleen järjestämään kylienvälisiä kilpailuja, joissa nyt oli kaikkiaan 15 lajia. Hiihtomatkat olivat 1 km, 5 km ja 10 km ja juoksumatkat 100 m, 200 m, 400 m, 800 m, 1000 m ja 1500 m. Lisäksi oli korkeus, pituus, kolmiloikka, kuula, keihäs ja kiekko. Voittajaksi selviytyi Leikkilän kylä, joka hiihtojoukkueella Martti Haatio, Niilo Viljanen, Väinö Piekka oli paras mm. 10 km matkalla. Ylivoimaisesti paras urheilija näissä kilpailuissa oli Myllykylän Esko Leijola, joka työnsi mm. kuulaa 12 m, heitti keihästä 50 m ja hyppäsi korkeutta 170 cm sekä juoksi 1500 m ajassa 4.45. Näillä tuloksilla saavuttaisi nykyisin helposti Sammatin mestaruudet.

SVUL:n Uudenmaan piiri oli 1930-luvun alkupuolella poistanut Sammatin Sammon listoiltaan, koska seuraa ei oltu rekisteröity eikä edes sen perustamispöytäkirjoja ja sääntöjä löydetty. SVUL:n menettely aiheutti sen, että paineet Sammon viralliseksi perustamiseksi ja rekisteröimiseksi kasvoivat. Heinäkuun 27. päivänä 1936 pidettiinkin Sammatin nuoriso-seurantalolla Martti Haation sekä Rafael Ruokosen johdolla kokous, jossa pitäjään perustettiin voimistelu- ja urheiluseura nimeltä Sammatin Sampo. Seuran ensimmäiseen johtokuntaan valittiin konstaapeli Rafael Ruokonen(puh.joht.), suojelus-kunnan paikallispäällikkö Väinö Alho, maanviljelijät Väinö Piekka, Viljo Mäkikoski ja Kauko Virtanen. Kokouksessa hyväksyttiin seuran säännöt. Lisäksi seura liittyi SVUL:n urheilu-, voimistelu- ja hiihtoliittoihin. Yhdistysrekisteriin seura liitettiin 16.10.1936.

Sammon toiminta lähti 1937 käyntiin hyvin vireästi, vaikka siihen liittyi vain 20 miestä ja viisi poikaa. Mainittuna vuonna seura näet järjesti mm. luistelu- ja potkukelkkakilpailut. Miehillä oli luisteltavana matkana 1500 m ja pojilla ja naisilla 500 m. Kolmelle parhaalle annettiin palkinnoiksi hopealusikat. Potkukelkkakilpailut vetivät yleisöä paikalle, vaikka pääsymaksuakin perittiin. Muutamat katselijat muistavat vieläkin kuinka eräältä kilpailijalta lensi saapas ja samalla voitto liukui toiselle potkukelkkailijalle. Erityisen innokas potkukelkkakilpailujen osanottaja oli suutari Ylväs.

Suojeluskunnan toimesta Sammattiin ryhdyttiin 1936 rakentamaan Mallaan niemeen Kirmusjärven rantaan hyppyrimäkeä (valmistui 1937), johon Sampo antoi 200 mk avustusta. Mäestä pystyttiin hyppäämään vain hieman yli 20 metrin hyppyjä. Suojeluskunnat luopuivat 1937 rata- ja kenttäurheilusta. Tämä edesauttoi Sammon toimintaa ja urheilukilpai-luihin saatiinkin paljon osanottajia. Vuonna 1937 Sammatin Sampoon perustettiin myös huvitoimikunta. Seuran jäsenmaksu oli 5 mk.


1940-luku

Talvisodassa kaatui Sammatin Sammon johtohenkilöihin kuulunut ja urheilijanakin hyviä tuloksia saavuttanut Väinö Alho. Sotien aikana seuran toiminta oli lähes kokonaan pysähdyksissä. Vuonna 1941 Esko Leijolan johdolla seura järjesti hiihtokilpailut koululaisille. Heti sotien jälkeen Sammon toiminta alkoi 1945 rivakasti Esko Leijolan johdolla. Murtomaa-juoksut pidettiin viidessä eri sarjassa ja pesäpalloa pelattiin kesällä kaksi kertaa viikossa. Perustettiin jopa toimikunta, jonka tehtävänä oli saada naiset mukaan seuran toimintaan. Vuosina 1946-1951 seuran puheen-johtajana vaikutti Uuno Rinne. Hänen johtokautenaan seura toimi hyvin aktiivisesti. Suojeluskuntajärjestöjen lakkauttamisen seurauksena Sammatin Sampoonkin saatiin taas uusia jäseniä.

Vuonna 1946 Sammon johto panosti voimia mm. urheilukentän kunnosta-miseen. Kentän ympärysmitaksi tuli sittemmin 300 m, vaikka alunperin se suunniteltiin 400 metrin pituiseksi. Seura liittyi SVUL:n pesäpalloliittoon. Pesäpallootteluja pelattiin useita seuroja vastaan vaihtelevalla menestyk-sellä. Pesäpallojoukkueelle hankittiin yhtenäiset asut. Myös murtomaa- juoksuja järjestettiin. Tanssejakin ryhdyttiin pitämään. Soitosta huolehti Tempo-Pojat.

Vuonna 1947 Sampo toimi aktiivisesti. Tätä osoittaa sekin, että seuralla oli mm. hiihto- ja yleisurheilutoimikunta, huvitoimikunta, ravintolatoimi-kunta sekä naisjaosto. Sammon johtokunta kokoontui peräti 10 kertaa. Suuri määrä johtui osittain siitä, että seura piti 25-vuotisjuhlat 6.7.1947, vaikka ne itse asiassa olivat seuran 34-vuotisjuhlat, sillä olihan seura perustettu jo 1913. Juhlapuheen piti kenraali A. E. Martola. Samana päivänä sai alkunsa "Sammon katuviesti" eli ruotsalaisviesti (100 m x 200 m x 300 m x 400 m), johon sääntöjen mukaan saivat osallistua Karjalohjan Urheilijat, Nummen Kipinä, Pusulan Jousi ja Sammatin Sampo. Ensimmäisen kilpailun voitti Nummen Kipinä saaden vuodeksi haltuunsa kiertopalkinnon, "Sammon Tuopin". Juhlavuoden kunniaksi Sammatin kunnanvaltuustokin heltyi antamaan rahaa 25 000 mk urheilukentän kunnostamiseen. Maaliskuussa 1947 pidettiin Karjalohjan ja Sammatin urheiluseurojen välinen 10 x 5 km viestinhiihtokilpailu. Lohjalla pidetyissä rajavartiolaitoksen hiihtokilpailuissa Sammon naiset saivat haltuunsa komean kiertopalkinnon. Sammatin Sammon ensimmäiset suunnistus-kilpailut pidettiin lokakuussa 1947. Juhlavuonna Sammatin Sampo voitti pesäpallossa mm. Lohjan Urheilijat (Länsi-Uusimaa 12.8.1947).

Vaikka seuran talouden tilanne ei vuonna 1947 ollut kovin hyvä, päätettiin hankkia kalliit vahvistinlaitteet, joita sitten vuokrattiin.mm. Tempo-Pojille. Lokakuussa 1947 Sammon johtokunta tutki mahdollisuutta saada seuralle oma merkki. Taiteilija Tantulle annettiin valtuudet suunnitella merkki, jonka tuli olla nelivärinen, värit sininen, punainen, keltainen ja valkoinen. Sitä oli tarkoitus tehdä kahta kokoa, joista pienempi oli tarkoitettu takin rintapieleen ja suurempi urheilupaitaan. Taiteilija Tantulta saapui kuusi ehdotusta, mutta Sammon johtokunta ei hyväksynyt niistä yhtäkään. Tämä lienee käynyt Tantun kunnialle ja koko merkkihanke meni myttyyn.

Vuonna 1947 sai alkunsa myös urheilumajan rakennushanke. Lisäksi tarkoituksena oli rakentaa tanssilava urheilukentän läheisyyteen, koska seuralla oli hyvät äänentoistolaitteetkin. Vielä voidaan mainita, että vuonna 1947 seura suunnitteli iltamaa, jossa omin voimin olisi esitetty näytelmäkin.

Urheilumajan hanke edistyi 1948, jolloin saatiin kerättyä talkoilla 400 tukkia, jotka sitten sahattiin Niemen sahalla. Urheilumajan suunnitteli Reino Rinne ja rakennutti ja piirsi Uuno Aunula. Myös vuosi 1949 oli toiminnallisesti erittäin vilkas. Seuran jäsenmäärä oli 166, joista miehiä 108, naisia ja tyttöjä 22 ja poikia 36. Seuran vuosikokoukseenkin otti osaa peräti 63 henkilöä. Seura kuului SVUL:n Uudenmaan piiriin, Suomen Urheiluliittoon, Suomen Voimisteluliittoon, Suomen Hiihtoliittoon, Pesäpalloliittoon, Poikaurheiluliittoon ja Suunnistusliittoon. Vuoden kohokohta oli urheilumajan vihkiäisjuhlat heinäkuussa 1949. Myös urheilukentän kunnostusta suoritettiin. Seura menestyi hyvin mm. kilpailuissa Nummen Kipinää vastaan. Tämän ajan paras Sammon urheilija oli Esko Takala , joka mm. teki korkeushypyssä ja 10-ottelussa B-luokan tulokset. Sammatin Sammon toiminta-kertomus vuodelta 1949 on erittäin hyvin laadittu. Tämä johtuu siitä, että seuralla oli huolellinen ja tarmokas sihteeri Arvo Laaksonen. Hän vaikutti seuran hyväksi monissa tehtävissä useita vuosia.


1950-luku

Vuoden 1950 näyttävin tapahtuma oli seuran järjestämät Länsi-Uudenmaan suurhiihdot, joihin osallistui 300 hiihtäjää. Uuno Rinne luopui seuran puheenjohtajuudesta 1952. Tämä lienee ollut osasyynä myös seuran toiminnan lopahtamiselle. Vuonna 1952 oli puheenjohtajana Sverre Saarinen ja 1953-54 Pauli Paananen. Vielä 1952-53 seuran johtokunta kokoontui, mutta toimintasuunnitelmia ei saatu aikaan.

Vuosilta 1954-1957 ei ole tallella edes pöytäkirjoja, tileissäkin ilmeni epäselvyyksiä. Syksyllä 1956 pidettiin Karjalohjan, Nummen, Pusulan ja Sammatin urheiluseurojen väliset kilpailut, joissa Sampo jäi selvästi viimeiseksi, mm. ruotsalaisviestiin se ei saanut lainkaan joukkuetta (Länsi-Uusimaa 18.9.1956).

Sammon toiminta lähti Arvo Oksasen johdolla uudelleen käyntiin 1958, mutta vasta seuraavana vuonna myönnettiin tilivelvollisille tili- ja vastuuvapaus vuosien 1954-58 tileistä. Vuosina 1959-1964 seuran puheenjohtajana toimi Väinö Kunttu. Jo 1959 saatiin aikaan toimintasuunnitelma, jossa mm. päätettiin voimisteluiltojen järjestämisestä miehille ja naisille. Lisäksi pidettiin mm. maastojuoksukilpailut ja ukkomiesten ja poikamiesten väliset moniottelukilpailut. Seuran hallussa olevat kaksi kiertopalkintoa pantiin kilpailtavaksi, toinen koulujen välisiin pesäpallokilpailuun ja toinen yleisurheiluun.


1960-luku

Vuonna 1960 pidettiin sisähyppykilpailut SampaaIassa kuudessa sarjassa. Urheilumaja päätettiin myydä kunnalle 100 000 markalla. Vuonna 1963 ostettiin nyrkkeilyhansikkaat, mutta nyrkkeilyä ei hyväksytty ohjelmaan. Urheiluinnostuksen lisäämiseksi valittiin vuoden 1963 parhaat urheilijat hiihdossa, yleisurheilussa ja suunnistuksessa. Seuraavana vuonna (1964) päätettiin avustaa Sampaalaa, jotta siellä voitaisiin harjoittaa urheilua erilaisten pelien muodossa. Luistelukilpailut päätettiin pitää tammikuussa 1964 Kirmusjärven jäällä. Tutkittiin mahdollisuutta rakentaa yhdessä kunnan kanssa jääkiekkorata. Vuosina 1964-67 seura järjesti ahkeraan suunnistuskilpailuja ja mm.1967 osallistuttiin piirikunnallisiin hiihtosuunnistuskilpailuihin. Vuonna 1965 seuran puheenjohtajana oli Ilmari Paksula, 1966 Kalevi Vikman ja 1967 Timo Rannikko.


1970-luku

Vuosina 1968-1976 seuran toiminta oli pysähdyksissä ja vasta huhtikuussa 1977 pidettiin 38 miehen voimin kokous, jonka seurauksena ryhdyttiin jatkamaan seuran toimintaa. Uudeksi puheenjohtajaksi tuli Pekka Virtanen. Urheilun painopisteiksi otettiin yleisurheilu ja kuntourheilu. Kesällä 1977 järjestettiin mm. Cooperin koe, merkittiin maastoon kuntopolku ja pidettiin Karjalohjaa vastaan kuntokävelykilpailu sekä tilattiin seuralle verryttelypukuja. Myös sisähyppykilpailuja, lentopalloilua ja maastojuoksukilpailuja sekä laturetkiä järjestettiin 1970-luvun loppupuolella. Uusina lajeina olivat sammattilaisten ja kesäsammattilaisten väliset tikanheittokilpailut sekä mimmi-liigan ja kunnanvaltuuston välinen jalkapallo-ottelu. Pururata hanke otettiin esille 1979.


1980-luku

Vuodesta 1980 seuran puheenjohtajana toimi Lasse Kataja. Hänen johdollaan Sammatin Sampo osallistui voitollisesti Länsi-Uudenmaan suurhiihtoihin saaden kiertopalkinnon omakseen. Pururata (1,5 km) tehtiin talkoilla. Hiihto- ja yleisurheilukilpailuja järjestettiin sekä vuosittain pidettiin 15 km "syyshölkkä", johon parhaimmillaan otti osaa satakunta kilpailijaa.


1990-luku

Vuodesta 1990 seuran puheenjohtajana on toiminut Jaakko Heino.

Sammatin Sampo on 80 vuoden aikana saanut monet sammattilaiset urheilukentille. Toisinaan seuran toiminta on ollut tavattoman aktiivista, toisinaan taas kokonaan pysähdyksissä. Aina on kuitenkin riittänyt sellaisia miehiä ja naisia, jotka ovat saaneet seuran toiminnan käyntiin. Toivottavasti seura vaikuttaa vielä 20 vuoden kuluttuakin, jolloin Sammatin Sampo täyttää 100 vuotta.



3099